Joskusmuinoin ennen joulua oli jyväskylässäpyörimistä, siellä oli jännää, ja anteeksi kun toin ne pallomerenpallot. Ei tule toistumaan. (Ensikerralla sitten vaikka harjoituskranaatteja tai muuta mukavaa?) Lukuunottamatta aamuista jukeboksia, joka oli hirveä, oli viihdyttävää.
Tapahtui jännyyttä, joulu ja lisää jännyyttä, jonka jälkeen löysin itseni ja mukanaolleet kaksi henkilöä Tampereelta. Tämä saattoi tapahtua 29. päivä, tai ainakin suunnilleen. Ehkä 30. emminätiedä. Siellä oltiin noin neljä päivää kuitenkin. Tänä aikana tapahtui suuria määriä eeppisyyttä.
Minun tukka lyheni uusnatsimalliseksi:
Tästä ei ole juurikaan muita ongelmia kun korvien palelu kylmällä ja tunne siitä kuinka jokin on väärin kun näkee itsensä silmäkulmasta heijastuneena ikkunasta. Suihkussakäynti (tai lähinnä kuivaaminen) nopeutui aivan uskomattoman paljon. Suosittelen kaikillle tämän kokeilua, vaikka todennäköisesti sitten kun ei tarvitse lyhentää, en jaksa tälle mitään tehdä ja se kasvaa taas pitkäksi. Tai mistä minä tietäisin.Myöskin perustettiin taiteililjaseura (sic) ja kirjoitettiin sille manifesti, koska manifestit on hurjan hauskoja. Manifesti sanoo näin:
Yhteisymmärryksen hana on auki.
Me olemme vedenkantajia, nuoria taiteilijoita, joiden tavoitteena on kastella taimia. Eikä meitä näe kaatamassa vanhojakaan puita. Tarkoituksenamme on rohkaista toisiamme ja muita ilmaisemaan itseään vahvuuksiensa puitteissa. Toimintamme käsittää muun muassa uusien ilmaisutapojen harppuunointia, taiteellisten sielujen verkottamista ja tuoreiden visionäärien tukemista. Toisin sanoen vedenkantajat antavat palautetta ja rakentavaa kritiikkiä, luovat ja keskustelevat vanhojen taiteilijaseurojen hengessä, mutta täysin eri tavalla. Kuvaamme maailmaa sellaisena kuin me sen näemme esimerkiksi sanojen, sorvin ja siveltimen keinoin, ja toimimme näyttöruudun molemmin puolin. Emme usko genrerajoituksiin ja pyrimme pitämään näkökulmamme tuoreina, samoin kuin rohkeasti sekoittamaan eri taiteenlajeja keskenään vanhoja rajoja häivyttäen.
Tällä hetkellä Yhteisymmärryksen hanassa on kahdeksan vedenkantajaa, mutta luku on liikkuva ja olemme tietyissä rajoissa avoimia uusille jäsenille. Jos koet, että juuri sinulla olisi seurallemme jotain annettavaa (ja toisinkinpäin) ja haluaisit tietää lisää toiminnastamme, ota toki yhteyttä meihin.
Taiteilijaseura Yhteisymmärryksen hana
Me olemme vedenkantajia, nuoria taiteilijoita, joiden tavoitteena on kastella taimia. Eikä meitä näe kaatamassa vanhojakaan puita. Tarkoituksenamme on rohkaista toisiamme ja muita ilmaisemaan itseään vahvuuksiensa puitteissa. Toimintamme käsittää muun muassa uusien ilmaisutapojen harppuunointia, taiteellisten sielujen verkottamista ja tuoreiden visionäärien tukemista. Toisin sanoen vedenkantajat antavat palautetta ja rakentavaa kritiikkiä, luovat ja keskustelevat vanhojen taiteilijaseurojen hengessä, mutta täysin eri tavalla. Kuvaamme maailmaa sellaisena kuin me sen näemme esimerkiksi sanojen, sorvin ja siveltimen keinoin, ja toimimme näyttöruudun molemmin puolin. Emme usko genrerajoituksiin ja pyrimme pitämään näkökulmamme tuoreina, samoin kuin rohkeasti sekoittamaan eri taiteenlajeja keskenään vanhoja rajoja häivyttäen.
Tällä hetkellä Yhteisymmärryksen hanassa on kahdeksan vedenkantajaa, mutta luku on liikkuva ja olemme tietyissä rajoissa avoimia uusille jäsenille. Jos koet, että juuri sinulla olisi seurallemme jotain annettavaa (ja toisinkinpäin) ja haluaisit tietää lisää toiminnastamme, ota toki yhteyttä meihin.
Taiteilijaseura Yhteisymmärryksen hana
Tampereella oltiin enimmäkseen yksiössä ja siellä oli suuri määrä henkilöitä, mikä aiheutti jännyyttä, ja ainakin ahtautta. Ruokaa oli vähän mutta harvoin, ja vuorokausirytmi oli jännä. Välillä leikittiin metsässä ja käytiin kaupungissa, mutta hyvinpaljon oltiin vaan. Suunniteltiin ja oltiin idealisteja.
Kun muut meni koteihinsa, minä jatkoin Vantaalle. Juttuja ja Kiasma, jonkinverran seikkailua.
Elämä on hilpeää, tosin Isän Maan Puolustus alkaa maanantaina. Just kun olisi alkanut olla kaikkea oleellisempaa tekemistä.
2 kommenttia:
Tajusin että lähdet armeijan harmaisiin. Ärsyttää, ajattelin että olisin voinut yrittää hyötyä amiska-taustastasi.
Jälkikäteen ajatellen Tampereelle olisi pitänyt lähteä.
Fonttisi vaihtuu lopussa.
Tulihan se kuva tännekin. Vaikka se onkin vain semihirvittävä. :3
Lähetä kommentti