Eikä hajota ollenkaan

Eilen kuuntelin (kuuntelin oikeasti kunnolla) musiikkia luureilla. En ollut sitä harrastanut suhtpitkään aikaan, oli metkaa. Kuuli kaikkia kivoja ääniä mitä ei muuten niinhyvin erota. Puolen tunnin päästä lähtee juna koti Joensuuta. Joten mitäpä tässä ihminen muutakaan tekisi kun interwebzeissä valittaisi. 

Ei varmaan muuta.

Joululoman eepppisyyksiä

Tosin mistään en muista enää mitään, enkä ainakaan oikeassa järjestyksessä.Enkä jaksa kirjoittaa läheskään kaikkea mitä muistan. Muttanojoo.

Joskusmuinoin ennen joulua oli jyväskylässäpyörimistä, siellä oli jännää, ja anteeksi kun toin ne pallomerenpallot. Ei tule toistumaan. (Ensikerralla sitten vaikka harjoituskranaatteja tai muuta mukavaa?) Lukuunottamatta aamuista jukeboksia, joka oli hirveä, oli viihdyttävää.

Tapahtui jännyyttä, joulu ja lisää jännyyttä, jonka jälkeen löysin itseni ja mukanaolleet kaksi henkilöä Tampereelta. Tämä saattoi tapahtua 29. päivä, tai ainakin suunnilleen. Ehkä 30. emminätiedä. Siellä oltiin noin neljä päivää kuitenkin. Tänä aikana tapahtui suuria määriä eeppisyyttä.

Minun tukka lyheni uusnatsimalliseksi:

Tästä ei ole juurikaan muita ongelmia kun korvien palelu kylmällä ja tunne siitä kuinka jokin on väärin kun näkee itsensä silmäkulmasta heijastuneena ikkunasta. Suihkussakäynti (tai lähinnä kuivaaminen) nopeutui aivan uskomattoman paljon. Suosittelen kaikillle tämän kokeilua, vaikka todennäköisesti sitten kun ei tarvitse lyhentää, en jaksa tälle mitään tehdä ja se kasvaa taas pitkäksi. Tai mistä minä tietäisin.

Myöskin perustettiin taiteililjaseura (sic) ja kirjoitettiin sille manifesti, koska manifestit on hurjan hauskoja. Manifesti sanoo näin:

Yhteisymmärryksen hana on auki.

Me olemme vedenkantajia, nuoria taiteilijoita, joiden tavoitteena on kastella taimia. Eikä meitä näe kaatamassa vanhojakaan puita. Tarkoituksenamme on rohkaista toisiamme ja muita ilmaisemaan itseään vahvuuksiensa puitteissa. Toimintamme käsittää muun muassa uusien ilmaisutapojen harppuunointia, taiteellisten sielujen verkottamista ja tuoreiden visionäärien tukemista. Toisin sanoen vedenkantajat antavat palautetta ja rakentavaa kritiikkiä, luovat ja keskustelevat vanhojen taiteilijaseurojen hengessä, mutta täysin eri tavalla. Kuvaamme maailmaa sellaisena kuin me sen näemme esimerkiksi sanojen, sorvin ja siveltimen keinoin, ja toimimme näyttöruudun molemmin puolin. Emme usko genrerajoituksiin ja pyrimme pitämään näkökulmamme tuoreina, samoin kuin rohkeasti sekoittamaan eri taiteenlajeja keskenään vanhoja rajoja häivyttäen.

Tällä hetkellä Yhteisymmärryksen hanassa on kahdeksan vedenkantajaa, mutta luku on liikkuva ja olemme tietyissä rajoissa avoimia uusille jäsenille. Jos koet, että juuri sinulla olisi seurallemme jotain annettavaa (ja toisinkinpäin) ja haluaisit tietää lisää toiminnastamme, ota toki yhteyttä meihin.

Taiteilijaseura Yhteisymmärryksen hana 

Tampereella oltiin enimmäkseen yksiössä ja siellä oli suuri määrä henkilöitä, mikä aiheutti jännyyttä, ja ainakin ahtautta. Ruokaa oli vähän mutta harvoin, ja vuorokausirytmi oli jännä. Välillä leikittiin metsässä ja käytiin kaupungissa, mutta hyvinpaljon oltiin vaan. Suunniteltiin ja oltiin idealisteja. 

Kun muut meni koteihinsa, minä jatkoin Vantaalle. Juttuja ja Kiasma, jonkinverran seikkailua.

Elämä on hilpeää, tosin Isän Maan Puolustus alkaa maanantaina. Just kun olisi alkanut olla kaikkea oleellisempaa tekemistä. 

Avoin kutsu

Copypastaa Renesanssihovista (siellä on tämänlisäksi kuva):

"Olkaa hyvät. Olette ihania, vaikka monet onnettomuudet ympäröivät meitä ja paha vaanii. Viimeiseen asti. Järjestelmää vastaan. Aamen.

Tulkaa kaikki turmiittiin, tänne Turkuun ensi maaliskuussa. Vilmalta saatte katon pään päälle. Tehdään kaikkea jännää. Avoinna kaikille.

Se on Risingin miitti, mutta poliittisen ilmaston muutosten vuoksi emme julkista sitä sivustolla ihtelläsä. Niinpä, kaikki, jotka tulette tänne, kertokaa tästä pikku miitistämme kaikille, joista pidätte ja ennen kaikkea, kunnioittakaa meitä läsnäolollanne. Kiitän."

Pittiin mennään viimeistään kun miliisi saapuu

Jaa tämä lähettyi tänne ilman tekstiä. Editti käyttöön siis.

"Ei me tätä biisiä soiteta, tää on liian hyvä."

Eilen oli siis Sulkavalla pienimuotoinen punkfestari, jonka nimi joko oli tai oli olematta "Die with your boots on". Ainakin se oli ainoa isommalla fontilla kirjoitettu juttu julisteessa, joka ei ollut bändin nimi. Moshpitissä oli väkeä toisiaanvasten hyppimässä, ja yksi järjestyksenvalvojamieskin siellä pomppi, mikä oli jännää. Poliisikin kävi jossain välissä paikalla, mutta otesi varmaan kaiken olevan ihan suhthyvin, ja kyllästyi sen katsomiseen. Se myös halaili Mikkoa joka oli mukana. Street Rovers Unionin tai Mastodontin basisti ei soittanut toista bassosooloa vaikka Mikko angstasi sille siitä. Bassosoolon pitää kuulemma tulla sydämmestä.

Hauskaahan oli myös se, etei kukaan meistä tiennyt missä se työväentalo oikeastaan oli, vaikka sisko siellä oli joskus ollutkin. Päädyttiin siis suunnitelmaan, jonka mukaan pyörittiin ympäri Sulkavaa, kunnes vähän ajan kuluttua löydettiin opasteita.

Ihmisiä tosissaan taisi olla ainakin sata tai viisikymmentä, ja ihan hauskaa oli, vaikken yhtään bändiä joka siellä oli, ollut ennen kuunnellut yhtään.

Love is the Devil (and I am in love)

Sólstafir tunki interwebzeihin kappaleen levyltä joka tulee ensikuussa. Ainoa huono puoli tässä on se, että olen silloin larppaamassa sotaa. Kappaleen lyriikatkin olisi suhtjees jostainsaada. http://www.myspace.com/solstafir

Kunkerta elämää on tapahtunut viimeaikoina, voisi varmaankin tännekin siitä huudella kun tämäkin olemassaon. Onpienempikuinkolmeja ja ihkutuksia generoitui Toijalassakäynnin seurauksena. Huolettomat poikamiesvuodet ovat ohitse mutta huolettomuus jatkuu, koska huolehtiminen on liika vaivalloista hyötyynnähden.

Kiroilua ja seinienpotkimista puolestaan aiheutti aamuinen Audinkorjaamollevienti, jossa korjaajamies #1 totesi jotta on tässä meille päiväksi työtä, mutta kuntoon saadaan, kuntaaspuolestaan #2 jotta #1 ei ymmärrä miten pahasti se on mennyt ja ette pystykykenemään minkäänlaista hinta-arviota kuulemma antamaan. #1 Totesi vielä lopuksi jotta mahdollisimman edullisesti pyrkivät tekemään, mutta jonkinverran nakertaa kuitenkin, kun kovin tolkuttomia rahasummia ei siihen olisi tässävälissä varaa laittaa.

Oulussa käytiin muinoin ja Tampereella silloinjoskus, ja muutatämmöistä, mutta niin vanhoja ei voi enää muistaa. Loppujenlopuksi elämä on kuitenkin positiivista.

(Hikipediasta löytyi muuten sivu jonka olemassaolo on melkein perusteltua, pistäkääpä paremmaksi (=löytäkää 4chanista(=/b) jotain hyödyllistä): http://hiki.pedia.ws/wiki/Todellinen_demokratia)

(Vähän tynkä ja muutenkin tämöinen, mutta jos tämä bloginpito taas tästä.)

Edittiä: Audi on mitäilmeisemmin kunnossa ja suhtkohtuuhintaan.

Kaksi kuukautta

Tasan. Sitten lähtee letti, armeija alkaa ja pääsee metsään hyppimään valtion täyshoitoon. Ensi viikonloppuna on Tampereella kivi- ja käsityömessut jonne mennään koululta, plus risinginmiitti ja CMX:n pakkahuoneen keikka. Dnk nyt taas muuta.

Muokkausta: Päiämäärät ei ole kaikille niin helppoja, tänään (12. päivä) on se tasan kaksi kuukautta.

1337 4r7 pr0j3ct

(leetspeak lisääntyy huolestuttavasti.)

Koulussa oli kuviksenkurssi ja voisin taas alkaa piirtämään enempivähempi satunnaisesti. varsinkin kun niitä kyniä on milloin mihinkin pääsykokeisiin pitänyt ostaa niin käyttäisi loppuun nyt ne.

Jaksoin eilen tai toissapäivänä deviantartiin rekisteröityä, mutta kuvien saaminen koneelle on niin uskomattoman työlästä. Sitäpaitsi kaikki koulun skannerit joita onnisstuin löytämään oli säälittävän kokoisia (A4). Väinttän pitää A2 olla että riittää. Usbitikun ja kameran olen onnistunut hukkaamaan, siskon kamera tosin ottaa parempia kuvia. Lisäksi koska olen niin irstas, voisi sinne tunkea muistakin kun kuviksentöistä kuvia. Näinniinkuin metalli ja kivi lähinnä, ja savea varmaan myös. Hirveät määrät kaikkea.

Jotain önnönnöötä nyt kuitenkin jaksoin kuvata mitä kotoa löytyi. Jotain on sielläkin ja ennenpitkää tulee ehkä lisää.

Linkki vielä jos ei muuten löydä: http://ranmoth.deviantart.com/